Kolmenkeskistä seksiseuraa kadunkulmassa

seksiseuraa mukavastiIstuessani siinä epämukavasti ja yrittäessäni saada kolmenkeskistä keskustelua käyntiin minun mieleeni tulee sekin, että nainen ja minä tunnemme toisemme itse asiassa perin huonosti, että ne hajanaiset keskus­telut noilla lyhyillä parin korttelinvälin kävelymat­koilla siihen kadunkulmaan, missä meidän on ollut erottava, eivät juuri ole antaneet yhteistä pohjaa mei­dän jalkojemme alle. Lukuun ottamatta tietysti sitä, että meidän välillämme ’tapahtuu’, sitä molemmin­puolista osasyyllisyyttä, jonka me molemmat koetam­me kaikin keinoin salata. Minä huomaan kuitenkin, että nainen ei oikeastaan teekään mitään salataakseen sitä tuolta mieheltä, vaan hänen kiinnostuksensa ja aloitteellisuutensa on avoimesti suuntautunut mi­nuun. Hän todennäköisesti haluaa minulta seksiseuraa kasvattaessaan eroottista latausta.

Hän koskettaa olkapäätäni kulkiessaan tuolini taitse. Hän kunnioittaa minun keskusteluponnistuksiani (puheenikin ovat varastettua tavaraa, sanoma­lehtiartikkeleista, radioväittelyistä, mielipiteitä alennusmyynneistä, sovinnaisia viisauksia) ja hän esittää huomautuksia, nauraa ja on innostunut. Hän tekee kaiken melkeinpä liian helpoksi varkaalle, jonka hän on kutsunut kotiinsa vieraaksi. Minun pitäisi olla kiveä, jotta en reagoisi hänen pieniin vihjeisiinsä — tä­mänkaltaisen illan jälkeen! Eikä olut, jota me monien ryyppyjen jälkeen juomme, tee tilannetta suinkaan vähemmän sekavaksi. Meitä vaanii hyväksyvä nauru samaan aikaan kun miehen alakuloinen ilme saa hä­net entistä enemmän muistuttamaan surullista koi­raa.

Lopulta mies haukottelee, venyttelee, nousee ja sanoo:

”Ei, alkaa olla myöhä…”

”Joko nyt?” nainen sanoo heti.

”Pitääkö sinunkin lähteä? Ei ihan vielä, Bel Ami. Onko sinun tehtävä huomenna töitä?”

”Kai minun pitäisi…” älyän sanoa. Jossain soi hä­lytyskello; on vaarallista saattaa itsensä huonoon va­loon. Täällä minä kompromettoin itseni. Mutta nai­nen keskeyttää:

”Eihän vielä ole niin myöhä. Ole vielä hetkinen… Kas tässä vähän lisää olutta…”

Vajoan takaisin tuoliin. Mies seisoo vielä paikoil­laan, huomaa jääneensä häviölle, mutta hän on saa­nut merkin siitä, että hänen on vetäydyttävä syrjään. Näen miten hänen kätensä tekevät masentuneen eleen, paljaat kämmenet ilmentävät hänen asenteensa toivottomuutta.

”Minä olen joka tapauksessa väsynyt”, hän mutisee ja lähtee keittiönovea kohti.

”Hyvää yötä. Oli mukava tavata sinut.”

Mies katsoo naiseen. Hän sulkee päättäväisesti oven perässään.

Niin nainen ja minä olemme kahden aivan niin kuin taksissa, vaarallisemmin ja mukavammin vain. Tämä tietää takuuvarmasti seksiä. Mahtaakohan lompakosti löytyä kondomi, mietin itsekseni.

”Ei se mitään, ei hän tule”, nainen kuiskaa kun hän huomaa minun taas epäröivän.

”Ei hänen pitäisikään…”

Nainen hymyilee äänettömästi minun poskeani vasten. Olemme käyneet sohvalle ja hän viskaa tyy­nyt syrjään niin että voimme paneutua mukavasti pitkällemme. Hän on nopea ja kärsimätön aivan niin kuin olisi päästävä perille ennen kuin aika kuluu loppuun. Hän haluaa seksiä minulta enemmän kuin mitään muuta.